Oops! It appears that you have disabled your Javascript. In order for you to see this page as it is meant to appear, we ask that you please re-enable your Javascript!

Valosta

Onko kukaan tai mikään

maailmassa mitään

ilman valoa,

vaaleaa tai tummaa

esiin nostavaa

syvyyksien täytelöittämää

piirtojälkeä

katseessa tai sen takana

häilähtävää näytöstä,

mennyttä tai tulevaa odotusta

mikä koetun kautta

tarkasti näyttäytyy

valossa mikä ohi mennen hipaisee

eikä palaa.

Onko mikään tai kukaan

läsnä olevan

peittoava siinä hetkessä

sitä tärkeämpää,

sen kaiken ympäröivän

ja käsillä olevan keskellä,

vaikka sen parissa pian taas jatkaisi.

(Eeva-Maija Hurtig – Emh – Tien katse)

Usko vaikka mikä olisi

Avaatpa minkä tahansa median tänään, et voi välttyä vihan ja raakuuksien tulvalta ja tajuat ettei mikään koskaan eikä missään ole turvallista. Kuitenkin uskot, koska uskot, että ihmeitäkin tapahtuu, vaikka uskosi horjuu kauheuksien nopean etenemisen ja voimistumisen vuoksi.

Mutta onko vaihtoehtoa, sille uskolle. Tietysti on, voi olla uskomatta. Mutta sillä on lamauttavat ja siksi tuhoavat seurauksensa.

Niin on elämässä ylipäätään. Samoin luovassa elämää kantavassa työssä, missä muusana on rakkaus ja ilo. Helposti usko kuvan voimaan, runon voimaan, ilon voimaan, ylipäätään taiteen ja luovan ilmaisun voimaan horjuu jos antaa vallan mahdeille mitkä aina, mutta erityisesti tänään, tuhoa kylvävät.

Paljon on tehtävä töitä että ei liiaksi vaikutu. Tehtävä töitä että yhä silti luo kauaskantoisia suunnitelmia, yhä elää ja rakentaa niitä kohti, yhä näkee kauneuden pienessä, poimii ja kokee ilon nyt ja tässä. Silti sulkematta silmiään. Ja koettaa täyttää paikkansa vaikka maailma uniin tulisi tai ne veisi. Ja ennen kaikkea ristii kätensä rukoukseen maailman rauhan puolesta.

Se pieni ero, tai suuri

Valon suunta, ja sen valinta, siinä voi pienellä pilata, tai suurella. Voisi kuvitella että kaikki on selvää, kattona tähtitaivas, spotit, kuituvalo jne. Kaikki on mahdollista, tänään.

Kuitenkin jarrut tulee jostain. Se pointti minkä haluan esiin, on kontrasti ja se on pilkun viilausta. Se on testausta ja kokeilua, ei mitenkään itsestään selvää itselleni ainakaan. Heijastavan ja heijastamattoman pinnan, tilaan valitsemani, esiin tuominen, ja pehmeästi. Sitä ei ylhäältäpäin tuleva valo ratkaise, vaan sivuvalo, mikä on haastavampi monin tavoin. Sen paikka ja suunta, sen väri ja sen lämpö.

Feng Shui – Moon Over The Mountains

Levollistavaa musiikkia ennen unta, tämän päivän elämä tulee uniin. Eikä vain uniin. On luovittava maailman tilanteen ja sen keskelle tulevien elämää suurempien asioiden läpi.

Kuinka puhutteleva ja sydänjuuria koskettava onkaan uusi syntymä, oman lapsenlapsen vastasyntynyt elämä, ja toisenkin, aivan pian. Tämän maailman keskelle. Ja samaan aikaan rakkaan ihmisen, niin rakkaan etteivät mitkään sanat riitä, sairauden hyväksyminen ja poismenoon valmistautuminen.

Samanaikaisia kohdattavia.

Ja silti olisi istutettava se omenapuu.

Mutta nyt kun katson, istutin sen omenapuun ennen kuin näistä elämän eteen tuomista asioista tiesin. Aloitin mm. kotini remontin mikä on täyttänyt kaiken vapaa-aikani. Kuinka se ajoittuikin kaiken tämän keskelle. Kuinka siinä onkin ollut siunaus, on ollut työtä, mitä tehdessä on saanut läpikäydä asioita vaikka toisaalta aikaa kaiken läpikäymiseen on ollut liian vähän.

Elämä tänään on aamussa. Kiitollisuudessa voimista mitä päivän töihin saa. Käden jäljessä, päivän aikaisessa. Jokaisessa hetkessä. Siinä omenapuun istuttamisen muistamisessa.

Vain elämää

Nykyään elämä on yhtä sotkemista ja siivoamista.

Tosin se on edellytys remontin valmistumiselle joskus.

Mutta onnellinen olin joka hetkestä illalla tuolla kevyessä tuulessa,

pölyisen päivän päätteeksi pitkällä kävelylenkillä.

Kiitollinen pienestä suuresta asiasta, pitkästä lämpimästä syksystä.