”Hetki ei toista odota,
on valmis ja täysi;
kimallusten kulkureitit..”
(Eeva-Maija Hurtig, Tien katse)
Kultapölyä työhuone täynnä, yksi printeistäni, kimallusten kulkureiteistäni :)
”Hetki ei toista odota,
on valmis ja täysi;
kimallusten kulkureitit..”
(Eeva-Maija Hurtig, Tien katse)
Kultapölyä työhuone täynnä, yksi printeistäni, kimallusten kulkureiteistäni :)
”Se hetki jolloin
mikään musiikki ei riitä.
Eikä mikään riitä
kuin musiikki.”
( Eeva-Maija Hurtig, Tien katse )
Runon hetki on todellinen.
Sitten, pitkällä tiellä jota reunustavat lumen painamat puut, autoradiosta kuulen tämän ja siinä on kaikki:
Anton Rubinstein, Réve Angélique.
Tässä tulkitsijana pianisti Frank Glazer.
Vie mennessäs tuo tullessas, syvään juurtunut ajatus josta johtuen ohimennen tartuin kameraan huomatessani ikkunan takana siniseen laskeutuvan päivän.
Vuosien kuluessa nouseva merkkini Neitsyt on alkanut aiheuttaa liiallista perfektionismia välittömämpään aurinkomerkkiini Kaksoseen nähden. Sillon tällöin asia häiritsee. Pedanttinen olen ollut aina mutta liika on liikaa.
Onnekseni Luoja on antanut lahjan nähdä. Ratkaisevaa on tilanne, ratkaisevaa on tarve ja kohtaaminen: Kuvassa kaikki on suhteellista, tarkkuus, valo, kosketus; kaikki suhteellista.
Tärkeää joskus on vain ottaa vastaan. Manipuloimatta. Voi nähdä enemmän kuin enemmän.
Carpe diem ! <3
Poikkeuksetta loman jälkeen siirtyy työn pariin takaisin. Se siirtymä on tie, se on askeleet, se on virittäytyminen tehtäväänsä. Joskus se on lyhyt, joskus pidempi. Minulla se tie nyt(kin) oli musiikki. Monenlainen musiikki. Tässä Chopinin Spring Waltz (George Davidson), mikä tuli vastaani ko. tien viime metreillä:)