olla jano ja olla lähde missä on sen janon tarve
olla aamu ja olla päivä missä on sen aamun tarkoitus
(Emh – Tien katse)
Pääosin tästä on kysymys tässä unelmassani mikä nyt toteutuneena on kirjana käsissäni. Pitkä tie, monet polut oli kuljettava uskoakseen sen missä on tehtävä ja tarkoitus, vaikka runous kulki mukanani lapsuudesta lähtien ja ensimmäiset omani kirjoitin 16 -vuotiaana. Vaikka kirjoittamisessa oli unettoman uni, lepo ja ilo, ihmisen joka ei kykene nukkumaan öisin, ei päivisin, kunnolla.
Vaikka runous oli kuin hengitys, oli sen julki tuominen iso kynnys. Kunnes elämä toi eteen elämän rajallisuuden mikä vaati pysähtymään. Näkemään kaikki ne kiertotiet, kohtaamaan tärkeimmän, luontaisimman, kun voimia ei muuhun ollut. Tajuamaan kuinka on valittava nyt eikä sitten kun, sillä juuri hän joka pois nukkui, sitä myös oli odottanut.
Joskus on herättävä myöhään, joskus siihenkin on tarkoituksensa. Niin uskon. Että ne kaikki polut mitkä kuljin ja pohjattomuudeksi kivun kautta koin, ohjasivat kohti antautumista sille mikä kutsumuksen nimeä kantaa.
Osin tästä on Tien katseessa kysymys. Olin kokoamassa siitä alun perin hiukan toisenlaista jo aiemmin kirjoittamistani runoista, mutta se alkoikin sanoittaa uutta ja poistaa jo ohi mennyttä. Tämän kokonaisuuden oli kirjoittauduttava nyt. Kirjoittauduttava ensin. Kirjoitan koko ajan, uusi on jo muotoutumassa.
Tien katseen hetki on kuitenkin nyt, ja vain muutama päivä sitten sain kirjat itselleni. Jännitys oli mieletön paketteja avatessani, kirjan näkeminen, avaaminen lukeminen… voitte kuvitella.
Kirjoja saa siis nyt minulta suoraan, myös edullisimmin ja nopeasti. Hienoa on se että ensimmäiset olen saanut jo maailmalle lähettää, ilo on suuri mielenkiinnosta sitä kohtaan. Kirjan kansikuva on omani, työni mihin liittyy myös tarina. Kirja on kovakantinen ja laadukkaasti toteutettu. Upeinta olisi jos runot kohtaisivat heidät joita ne puhuttelevat.