Tämä päivä on teidän, tämä päivä on minun

Te jotka ammattiin valmistuitte, tiedätte tunteen minkä itsekin koin 20 vuotta sitten.

Unelma, yksi etappi täyttyi. Useilla teistä se on näin. Toisilla se on välietappi johonkin vielä saavuttamattomaan.

Toisilla se on kipupiste. He jotka sen kokevat, tuntevat odotusten paineet voimatta vielä ilmaista todellisia pyrkimyksiään.

Juuri se välietappi on moninainen. Jotkut voivat avoimesti jakaa ajatuksensa tulevaisuuden suunnitelmistaan. Joillakin se ei ole niin yksiselitteistä. Tai se ei olekaan ehkä sitä mitä yleisesti oletetaan ammattiin valmistumisen myötä.

Mielessä syvällä voi polttaa ajatus mikä ei ole helppo. Ja mikä vaatisi suurta rohkeutta.

Tämä päivä on teidän.

Ja tämä päivä on minun.

Miksi minun?

Itse koin saavuttaneeni itselleni merkittäviä asioita artenomiksi valmistuttuani. Vaikka sitä ennen saavutin muitakin valmistumisia muihin ammatteihin.

Jokin vei silti jatko-opintoihin, tuotesuunnittelu ja kuvataide pyysivät katsomaan lisää, jotain selittämätöntä täydentävää. Ja se löytyikin opintoihini kuuluvista sivuopinnoista, valitsemastani kasvatuspsykologiasta ja filosofiasta. Niihin liittyvistä esseistä mitä Sain kirjoittaa.

Runous oli kulkenut rinnallani aina mutta jokin noissa opinnoissa avasi kirjoittajan minussa niin että runoutenikin nousi ja alkoi vallata tilaa enemmän ”oikeutetusti”.

Vuosia on kulunut silti.

Tuntuu kuin vasta nyt tänä keväänä olisin valmistunut ammattiini, tuntuu että olen sen hienon alussa.

Sanon teille nuoret ja ammattiin valmistuneet, kuunnelkaa sitä mikä saa teidät nousemaan uuteen aamuun innostuneena. Mikä saa ilonne esiin. Siinä on voimanne, kutsumuksenne.

Ja vaikka jokaisessa työssä on päiviä missä tuntuu puurtamisen maku, se on osa sitä työtä. Mutta sen muistaminen, missä on ilo, missä on rakkaus, auttaa yli puurtamisvaiheiden.

Toivotan teille valmistuneille sydämellisesti paljon onnea!

Rohkaisen valitsemallenne tielle.