Avaatpa minkä tahansa median tänään, et voi välttyä vihan ja raakuuksien tulvalta ja tajuat ettei mikään koskaan eikä missään ole turvallista. Kuitenkin uskot, koska uskot, että ihmeitäkin tapahtuu, vaikka uskosi horjuu kauheuksien nopean etenemisen ja voimistumisen vuoksi.
Mutta onko vaihtoehtoa, sille uskolle. Tietysti on, voi olla uskomatta. Mutta sillä on lamauttavat ja siksi tuhoavat seurauksensa.
Niin on elämässä ylipäätään. Samoin luovassa elämää kantavassa työssä, missä muusana on rakkaus ja ilo. Helposti usko kuvan voimaan, runon voimaan, ilon voimaan, ylipäätään taiteen ja luovan ilmaisun voimaan horjuu jos antaa vallan mahdeille mitkä aina, mutta erityisesti tänään, tuhoa kylvävät.
Paljon on tehtävä töitä että ei liiaksi vaikutu. Tehtävä töitä että yhä silti luo kauaskantoisia suunnitelmia, yhä elää ja rakentaa niitä kohti, yhä näkee kauneuden pienessä, poimii ja kokee ilon nyt ja tässä. Silti sulkematta silmiään. Ja koettaa täyttää paikkansa vaikka maailma uniin tulisi tai ne veisi. Ja ennen kaikkea ristii kätensä rukoukseen maailman rauhan puolesta.